Kuinka aloin tanssia paraparaa

Paraparasta tulevat mieleen parapähkinät, paranoidisuus, paralympialaiset, jopa arapapukaijat, mutta tuskin ensimmäiseksi japanilainen, vogueta muistuttava tanssi, jonka tärkeimpänä elementtinä ovat käsillä tehdyt, tarkoin määrätyt liikkeet. Vaikka rakastan tanssimista, en ole itsekään selvillä kaikista suuntauksista ja muotijutuista. Tosin paraparaa on huidottu japanilaisilla tanssiklubeilla 1980-luvulta saakka, joten se ei todellakaan ole ollut uusinta uutta rantautuessaan Suomeen. Paraparaa on tituleerattu leikkimielisesti jopa sääennustustanssiksi. Voisi sanoa, että minulle parapara tuli tutummaksi sattumalta, vaikka kyseessä ei ehkä ollutkaan kirjaimellisesti sattuma. Sattumus ehkä, aika onneton sellainen.

Törmäys katkaisi tanssitreenit

Onnettomuus tapahtui kotikadullani. Oli pimeää, mutta minulla oli heijastin. Katsoin ympärilleni ennen kuin tein päätöksen kadun ylittämisestä kotitaloni kohdalla. Kymmenisen metrin päässä seisoi tyhjäkäynnissä oleva auto. Tulkitsin tämän niin, että voin huoletta kipaista kadun yli, vaikka siinä kohdassa ei ole suojatietä. Jos kiertäisin aina suojatien kautta, kertyisi ylimääräistä kotimatkaa kilometrittäin vuodessa. Uskoin siis ehtiväni yli ajoissa, mutta juuri kun lähdin liikkeelle, myös autoilija päätti kaasuttaa.

Olisin voinut ehtiä pois alta, ellei mukanani olisi kulkenut silloisen seurustelukumppanini alaikäinen lapsi, jonka olin käynyt hakemassa hoidosta, koska hänen vanhempansa teki tuona iltana myöhempää työvuoroa. Kun auto lähtikin liikkeelle, hämmennyin ja hätäännyin. En enää tiennyt, oliko pikkuinen takanani vai edessäni, koska en ollut ottanut häntä kädestä kiinni. Lapsi ehti juosta jalkakäytävälle, mutta minuun auto törmäsi. Jälkeenpäin kuulin, että kuljettaja oli ollut pysähdyksissä jäätyään katsomaan jotain kadun varteen parkkeerattua autoa ja lähtenyt ajamaan siinä luulossa, ettei kukaan jalankulkija kävele täällä kaduilla. Olisin voinut toimia toisin, mutta mekin olimme tulossa autolta, jonka jätin kadun varteen, koska minulla ei ole taloyhtiön autopaikkaa, enkä miellä, että pitäisi kulkea kymmeniä metrejä kotinsa ohi vain suojatien vuoksi. Autoilijakin olisi voinut ja hänen olisi pitänytkin toimia toisin – katsoa ajosuuntaan ennen kuin alkoi kaasuttaa. Joka tapauksessa törmäsimme toisiimme ja siitä rytäkästä auto selvisi vähemmillä kolhuilla kuin minä.

Onnettomuus toi elämääni uuden tanssin

Vaikka kyseessä ei ollutkaan hurjan kova vauhti, enkä lentänyt useita metrejä törmäyksen voimasta, onnistuin silti loukkaantumaan niin, että tanssitreenit saivat unohtua joksikin aikaa. Pahoittelin asiaa sosiaalisessa mediassa, jolloin eräs ystäväni lähetti Facebook-päivitykseni kommenttiosioon parapara-videon linkin. Paraparasta uutisoitiin tuoreena teinivillityksenä. Minulle siitä tulee oikeastaan mieleen jossain määrin rivitanssi, lähinnä tanssijoiden keskinäisen asetelman vuoksi. Minusta ei koskaan tullut varsinaista paraparaajaa, mutta oma viehätyksensä lajissa kyllä on ja sitä on hauskaa soveltaa aivan toisenlaiseen musiikkiin kuin europoppiin, tranceen tai muihin musiikkityyleihin, joiden tahdissa paraparaa tyypillisesti tanssitaan.

Onkin aika hauska yhteensattuma, että myöhemmin pohtiessani, julkaisenko tätä blogia omalla domainilla vai jonkun blogisivuston helmoissa, parapara-osoite sattui olemaan vapaana ja tuntui luontevalta ja kirjaimellisesti osuvalta ottaa tuo domain. Jos joku etsii tietoa paraparasta ja osuu siksi blogiini, on ikävää tuottaa pettymys, mutta onneksi netistä löytyy aiheelle omistettuja sivustoja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *