Tanssiminen on pelastanut henkeni, ihan kirjaimellisesti kahdellakin tavalla. Koska aloin tanssia jo lapsena, yleiskuntoni on pohjimmiltaan aika kova. Kun jouduin vähän vakavampaan onnettomuuteen muutama vuosi sitten, luultavasti hyvä yleiskuntoni edesauttoi parantumistani. Jouduin kuitenkin ensin toipumaan, enkä tietenkään voinut sinä aikana tanssia. Lyhytkin sairaalajakso tuntui kurjalta, vaikka olinkin todella onnekas verrattuna esimerkiksi lonkkansa murtaneisiin vanhuksiin tai muihin potilaisiin, joilla alaraajojen ja tukirangan parantuminen oli jostain syystä muutenkin hitaampaa ja jotka joutuvat viettämään pitkiä aikoja eri sairaaloissa. Tanssi auttoi myös mielialojeni kanssa. Oikeastaan eräänlainen masennus iski vasta kun olin jo kotiutunut sairaalasta ja en tiedä liittyikö koko alakuloinen kauteni loukkaantumiseen. Kun vihdoin pystyin taas palaamaan tanssin pariin alkoi mieleni voida paremmin.
Rakastan erityisesti hiphopia, capoeiraa ja yleensäkin rytmikkäitä lajeja, joissa liikkeisiin vaaditaan tiettyä uhoa ja voimaa. Pidän itseni haastamisesta joten kokeilen mielelläni muitakin tanssityylejä. Blogin nimi tuleekin japanilaisesta klubitanssista josta kerron myöhemmin lisää. Koska tanssiminen on minulle melkeinpä elinehto, suhtaudun siihen intohimoisesti ja seuraan jonkin verran muutamien ammattilaisten edesottamuksia. Esiintyminen oman tanssiryhmän kanssa olisi aika kutkuttava ajatus, toisaalta ehkä myös vakituisen taustatanssijan pesti jonkin artistin taustalla. Pitäisin mielelläni myös tanssitunteja, mutta se ei ole ainakaan vielä ajankohtaista. Oikeastaan en ole ihan varma riittävätkö taitoni vielä sellaiseen. Kaverini kanssa olemme välillä leikitelleet ajatuksella yhteisen welness-yrityksen perustamisesta mutta se onkin oma lukunsa, enkä puhu tässä blogissa meidän suunnitelmistamme tämän enempää. Tanssiminen auttaa kuitenkin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin joten se sopisi terapiamuodoksi ja olenkin joskus miettinyt lähtisinkö opiskelemaan sosiaalialaa. Ehkä voisin auttaa esimerkiksi mielenterveysongelmaisia tanssin avulla.
Tässä blogissa kirjoitan tanssimuodoista, seuraamistani ilmiöistä ja kerron muutenkin tanssin vaikutuksista elämääni. En ole aiemmin pitänyt blogia enkä ole mikään kirjailija, mutta halusin kokeilla kirjoittaa tanssimisesta. Oikeastaan blogi on entisen luokanvalvojani idea. Tapasin hänet luokkakokouksen yhteydessä vanhassa koulussani. Hän muisti vielä tanssiharrastukseni ja ainekirjoituksista saamani kiitettävät arvosanat. ” Voisit yhdistää vahvuutesi ja valjastaa ne hyötykäyttöön ihan uudella tavalla, nyt kun bloggaaminen on jopa ansaintamalli” hän ehdotti. Kiitos hyvästä ideasta, Marja! Toivottavasti blogistani on muutenkin jotain iloa ja hyötyä edes jollekin joka tätä osuu lukemaan.