Tanssi on erinomainen harrastus, joka tukee liikunnallista elämäntapaa, pitää yllä hyvää kuntoa, liikkuvuutta ja usein mielenkin virkeänä. Moni tanssiharrastuksen aloittanut innostuu usein lajista niinkin paljon, että muu liikunta saattaa jäädä täysin pois tämän uuden harrastuksen tieltä.

Olin aiemmin itsekin erittäin päämäärätietoinen ja intohimoinen tanssija ennen onnettomuuttani, mutta luonnollisesti toipuminen pakotti pysähtymään ja kuntoutumaan, jolloin mukaan tuli myös paljon muita lajeja, jotka näin jälkeen päin ajateltuna tukevat tanssimista erinomaisesti. Toipumisen myötä myös päätös tämän blogin aloittamisesta vahvistui. Olin pyöritellyt ajatusta mielessäni ja pohtinut usein, milloin aloittaa tanssiblogi ja riittääkö oma osaamiseni ylipäätään siihen. Blogin pitäminen on kuitenkin osoittautunut erinomaiseksi oheisharrastukseksi tanssin ohella ja se pitää minut aktiivisena harrastajana myös muutenkin kuin tanssijana.

Muita oheisharrastuksia tanssijalle

Blogin pitäminen on siis erinomainen vaihtoehto, sillä tanssi kehittyy ja muuttuu jatkuvasti ja blogin avulla pysyy ajan hermoilla. Monet muut tanssin oheisharrastukseni painottuvat erityisesti liikunnan puolelle. On toki aivan jokaisen oma valinta haluaako ja ehtiikö ottaa tanssin ohelle jonkin toisen liikuntaharrastuksen, mutta henkilökohtaisesti suosittelen edes pienessä määrin tekemään myös jotain muuta kuin tanssia.

Parhaita liikuntalajeja tanssijalle ovat omasta mielestäni juoksu, jooga ja pilates. Nämä ovat vain omaa kokemustani, ja joku saattaa kokea aivan toisenlaiset lajit hyödyllisiksi. Kaikki nämä lajit kuitenkin kehittävät lihaskuntoa, hapenottokykyä ja kestävyyttä ja niiden avulla kroppa saa myös muunlaista harjoitusta kuin perinteistä tanssia.

Itse olen kokenut hyödylliseksi erityisesti joogan ja juoksemisen, mutta on kuitenkin mainittava, että juokseminen ei kaikille tanssijoille sovi ja siinä rasitusvammojen riski on melko suuri jatkuvan tärähtelyn vuoksi, joka toistuu myös tanssissa. Jos siis juokset, muista riittävä palautuminen ja kuuntele omaa kehoasi.

Palautuminen tehostuu, kun osaa ottaa rennosti ja katsoo vaikka jalkapalloa livelähetyksen kautta. Jalkapallon em vedonlyönti on myös oiva tapa lisätä kertoimia, eli jännitystä seuraamiseen. Palautumisen antia on ajatuksien pois saanti mieltä askarruttavista asioita.

Jooga on siitä hyvä laji, että se antaa harrastajan päättää itse kuinka intensiivisen harjoituksesta tekee. Minulla isoin haaste onkin ollut nimenomaan pääni sisällä. Toisinaan on vaikea tehdä palauttavia venytyksiä, sillä haluan jatkuvasti haastaa itseäni enemmän. Pilates puolestaan kehittää lihaskuntoa, haastaa paljon, mutta kuitenkin lempeästi ja varsinkin keskivartalo saa pilatesharjoituksista aivan uudenlaista voimaa, joista on ehdotonta hyötyä myös tanssissa.

Monella on baletista tietty mielikuva ja erityisesti tanssijat pitävät sitä usein armottomana lajina, jossa tanssijoille on etukäteen määritetty tietty kehonkuva ja harjoitusrytmi. Onkin jossain määrin totta, että baletissa liikkeet ovat hyvin tekniikkasensitiivisiä ja laji on melko matemaattinen, esimerkiksi jalan oikea asento on joko 45 tai 90 asteen kulma, tanssijan taidoista riippuen.

On kuitenkin tultu melko pitkälle siitä ajasta, kun kaikki balettitanssijat olivat lähes anorektisia, nutturapäisiä, kevyitä ballerinoja, ja baletti oli suunnattu vain harvoille ja valituille. Nykyään baletti on harrastustasolla nykyään lähes kaikkien saatavilla jossain muodossa, eikä tunneille osallistuminen katso enää ikää, sukupuolta tai kehonkoostumusta.

Kenelle baletti sopii?

Pidätkö tanssista? Jos vastaus on kyllä, niin baletti sopii myös sinulle. Voidaan toki myöntää, että jos oma lajisi on ennemmin katutanssi, reggeaton tai hiphop, voi baletin tekniikoihin totutteleminen tuntua hieman kummalliselta varsinkin alkuun. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kyseessä on laji, jonka tekniikka on toiminut pohjana monelle länsimaissa harrastetulle tanssille ja monet hiphop-tanssijatkin ovat aloittaneet uransa baletilla.

Vaikka et siis aikoisi tehdä baletista omaa lajiasi, kannattaa siihen suhtautua ikään kuin omaa tekniikkaa tukevana harrastuksena. En ole itsekään koskaan kokenut olevani mikään ballerina, mutta tästä huolimatta suhtaudun balettiin avoimesti. Loppujen lopuksi tanssijalle mikään tanssin muoto tai liike ei saisi olla vierasta.

Onko baletti vaikeaa?

Moni epäröi balettitunneille osallistumista, koska lajia on pidetty äärimmäisen vaikeana ja tanssijoiden keskuudessa sillä saattaa olla jopa pelottava maine. Haastaisinkin tässä vaiheessa lukijoita kuitenkin miettimään, mikä asia elämässä ei vaadi ponnisteluja ja itsekuria? No, näitäkin toki löytyy, mutta harva tanssi on sellaista, missä kehitystä tapahtuisi automaattisesti, ilman sen suurempaa yritystä.

Baletti siis on toisinaan vaikeaa, mutta se on myös palkitsevaa. Kun viikkojen treenaamisen jälkeen piruetti sujuu vihdoinkin oikein ja balettitossut istuvat jalkaan, on onnistumisen ilo taattu. Samalla harrastuksen myötä oppii itsekuria ja kärsivällisyyttä, josta voi olla hyötyä myös muualla elämässä. Luonnollisesti lajin parissa tapaa myös mahtavia ihmisiä, saa parhaimmillaan elinikäisiä ystäviä ja pääsee ennen kaikkea nauttimaan tanssin riemusta.

Jos tanssi ja esimerkiksi erilaiset koreografiat ovat lähellä sydäntäsi ja jos vielä tämän lisäksi olet innokas valokuvaaja ja kirjoittaja, saatat harkita tanssiaiheisen blogin perustamista. Löydät tästä artikkelista muutaman hyvän vinkin, joiden avulla pääset helposti alkuun.

Rajaa tanssiaiheisen blogisi aihe tarkasti

Blogin aiheen rajaaminen kannattaa tehdä huolella. Usein nyrkkisääntönä on, että mitä tarkemmin rajattu aihe on, sitä helpommin se saa lukijoita. Tarjoa blogissasi vaikkapa vinkkejä, kuinka tanssiharrastuksessa pääsee alkuun tai jaa YouTubessa opetusvideoita, jotka hyödyttävät aloittelevia tai jo hieman edistyneempiäkin tanssijoita. Tätä kautta vaikkapa itse luomasi hienot koreografiat heräävät eloon, ja parhaassa tapauksessa niitä hyödynnetään jopa tanssisaleilla ja ne inspiroivat tanssijoita ympäri maan – tai jopa maailman. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat!

Verkostoidu

Jotta tanssiaiheinen blogisi keräisi lukijoita, kannattaa sinun verkostoitua muiden tanssi- tai liikunta-aiheisten blogien kanssa. Jätä näihin blogeihin asiantuntevia ja kannustavia kommentteja ja ehdota vaikkapa muille bloggareille yhteistyökuvioita, jotka hyödyttävät teitä molempia. Pyri luomaan itsestäsi alan asiantuntija, jonka sanaan luotetaan! Jos ideat aiheiden suhteen tuntuvat olevan vähissä, kirjoita vaikka Tanssii tähtien kanssa -sarjasta, kunhan teet sen asiantuntevasti.

Valitse tanssiaiheiselle blogillesi sopiva alusta

Kun on aika aloittaa varsinainen kirjoittaminen ja blogin luominen, kannattaa käyttää riittävästi aikaa tanssiaiheiselle blogillesi parhaiten sopivan alustan valitsemiseen. Moni suosii WordPressiä, joka sopii hyvin myös tanssiaiheiselle blogille. Kannattaa kuitenkin tutustua myös muihin vaihtoehtoihin ennen valinnan tekemistä.

Kiinnitä huomiota blogisi visuaaliseen ilmeeseen

Blogin visuaaliseen ilmeeseen kannattaa kiinnittää huomiota alusta lähtien. Älä siis päästä läpi suttuisia tai epätarkkoja kuvia, ja kiinnitä huomiota siihen, että tekstin asettelu tekee siitä helposti luettavaa. Jaa teksti sopivan pituisiin kappaleisiin ja valitse fontti, joka näyttää hyvältä ja jota on helppo lukea. Käytä väliotsikoita ja tummenna tarvittaessa tärkeät asiat, jotta lukija saa jo silmäilemällä kuvan siitä, mistä blogissasi on kyse.

Varmista oikeinkirjoitus

Jos alusta lähtien on tärkeää varmistaa tekstiesi oikeinkirjoitus. Vaikka eräs kuuluisa ja suosittu suomalainen bloggaaja onkin väittänyt oikoluvun tappavan luovuuden, niin nyrkkisääntö on, ettei kukaan jaksa pidemmän päälle lukea tekstejäsi, jos ne suorastaan vilisevät kirjoitusvirheitä ja ovat niin vaikeasti ymmärrettäviä, että ajatus katoaa vaikeisiin lauserakenteisiin kuin marmorikuula labyrinttiin.

Itselleni tanssi lähtee aina musiikista – tuskin poikkean tässä asiassa juuri kenestäkään. Tarkoitan siis, etten juurikaan harkitse, millaisia koreografioita tanssin, vaan tunnen liikkeet kehossani ennakoivasti. Näen mielessäni, kuinka liikesarja jatkuu, ja reagoin tähän intuitioon toistamalla mielikuvaa kehollani. Tietysti tanssi perustuu opittuihin liikesarjoihin ja lihasmuistiin. Se on verrattavissa soittamiseen; jos et ymmärrä sointuja, et löydä niitä otelaudalta tai koskettimilta ainakaan haparoimatta. Vaikka mitään oikeaa, absoluuttisesti ainoaa tanssitapaa ei sinänsä olekaan olemassa, maallikkokin huomaa hyvän tekniikan ja hiomattomuuden välisen eron. Tanssija tuo koreografiaan aina myös oman persoonallisen tulkintansa, jättää siihen oman jälkensä, kuten näyttelijä roolihahmoonsa.

Kuka oli ensimmäinen esikuvani?

Kun aloin tanssia, halusin harjoitella sellaisia askelsarjoja, joita näin erilaisissa elokuvissa ja musiikkivideoissa. Minulla on edelleen tallessa myös vanha kunnon VHS-kasetti, jolla tanssii nuori Jennifer Lowe-Hewitt. Videon nimi on Dance! Workout with Barbie. Animoitu nukkeidoli seuraa ruudun reunassa ylipirteän tanssinohjaajan ja tämän johtamien super-ylipirteiden pikkutyttöjen esittämiä tanssikuvioita. Katsoimme videota ystävieni kanssa, kunnes videonauhuri ahmaisi sen kitusiinsa. Olin pahoillani, kun kasetti vaurioitui, mutten raaskinut antaa äitini heittää sitä roskiinkaan.

Bill Bailey keksi kuukävelyn

Michael Jacksonin musiikkivideot toimivat eräänä innoituksen lähteenä. Harjoittelin tietysti Thrillerin zombietanssia ja Billie Jeanin moonwalkia sukat rullalla, kunnes lopulta liu’uin päin ovenkarmia ja sain otsaani ikuisen muiston, joka tuo mieleen Harry Potterin legendaarisen arven. Moonwalk on itse asiassa tanssiliike nimeltä backslide, jota yhdysvaltalainen steppaaja Bill Bailey esitti jo 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Minun versioni tästä backslidesta oli takaperoinen siinä mielessä, että ”slaidasin” tosiaan täysin päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus, eli eteenpäin. Jätin lopulta Jackson-imitoinnit suosiolla pois ja otin mallia haaremihousuisesta MC Hammerista, joka lauloi ”You can’t touch this”. Tiedän kuulostavani fossiililta mainitessani jotain niin vanhaa, mutta Youtuben parhaita puolia onkin, että sen syövereistä paljastuu runsaasti historian havinaa vuosikymmenten takaa.

Katja Törmälä innoittaa

Jossain vaiheessa tutuksi tuli tanssiryhmä StepUp Dancers ja uskomaton ammattilainen Katja Törmälä, joka opettaa tätä nykyä toisessa tanssikoulussa. Yllätyin todella iloisesti lukiessani Kingston Wall-yhtyeestä kertovaa kirjaa, jonka kuvaliitteistä löytyy kuva showtanssin MM-kultamitalisti Katja Törmälästä esiintymässä valkoisessa höyhenpuuhkassa Mustikkamaan juhannuksessa vuonna 1993 basisti Jukka Jyllin soittaessa rekvisiittana toimineen mustan tuolin takana aurinkolaseissaan ja raidallisissa shortseissa. Vaikken henkilökohtaisesti tunne Katjaa, arvostan ja ihailen hänen ammattitaitoaan. Kaverini kävivät Pohjois-Helsingin bändikoulussa teatterilinjaa, jonka musikaaliin Törmälä teki osan koreografioista. Vaikken varsinaisesti välitä musikaaleista aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, olisi itsekin hauskaa päästä osallistumaan teatteriproduktioon. Tekisin mielelläni kuvioita myös muotinäytöksiin. En itse ole koskaan esiintynyt sellaisessa, mutta kävin katsomassa kaveriani SkiExpon talvimessuilla hänen päästyään malliksi juuri teatterilinjan kautta. Hassua, miten paljon motivaatiota voi saada sellaisistakin kokemuksista, joissa ei itse ole ollut aktiivisessa roolissa.

Kolikkopelistä tuli hassu tanssi-idea

Tanssi-ideoita voi kehitellä aivan mistä tahansa, vaikka koiran jätöksiin astumisesta. Lapsia hoitaessa olen joskus ruvennut vetämään tahatonta tanssituntia keskellä puistoa, kun toinen hoitolapsistani töhri kenkänsä kakkaan ja alkoi pomppia koomisesti huomatessaan tapahtuneen. ”Näyttää ihan tanssilta” hoitolapseni veli ilmoitti. Käänsimme tilanteen hassutteluksi.

Erään spontaanin tanssin inspiraationa toimi Reactoonz Unibetilla, entisen seurustelukumppanini pelaama videohedelmäpeli eräällä nettikasinolla. Kuulostaa äärimmäisen kaukaa haetulta, tiedän! Kyseisessä pelissä on erilaisia värikkäitä avaruushahmoja, jotka putoilevat paikoilleen hassujen taustaäänien ja musiikin tahdittamina. Oli jo aika myöhä,joten saatoin kyllä käydä yliväsyneillä kierroksilla. Kumppanini mainitsi, että hänen mielestään pelin äänitehosteet ovat ärsyttäviä, joten härnätäkseni aloin ensin matkia niitä, ilmeillä ja tehdä käsilläni höpsöjä liikkeitä hieman parapara-tanssia mukaillen. ” Sä näytät idiootilta” kumppani lohkaisi, joten en kiusallanikaan lopettanut elehdintää, vaan nousin sohvalta ja aloin laajentaa tanssia eräänlaiseksi performanssiksi. Meillä ei selvästikään ollut samanlainen huumorintaju ja olin muutenkin kuulemma 12-vuotiaan tasolla. Voisin melkein todeta, että hassu Reactoonz-tanssini ei todellakaan ollut menestyksekäs soidintanssi, mutta toimi tehokkaana esisoittona erolle…

Tanssii tähtien kanssa inspiroi

Televisioiden tanssiohjelmat eivät ehkä suoranaisesti innoita minua kehittelemään koreografioita, tai tanssimaan kaikkia näkemiäni tyylilajeja. Ymmärrän kuitenkin, että tällaisille ohjelmille on tilausta ja toivottavasti ne rohkaisevat ihmisiä tanssimaan. Toisaalta en usko siihenkään, sillä ne, ketkä tahtovat tanssia, menevät kyllä jonnekin ilman tanssiohjelmien esimerkkiä. Joka tapauksessa olen katsonut muutaman jakson vuoden 2018 Tanssii tähtien kanssa-ohjelmasta ja ihastunut erityisesti Kia Lehmuskosken taitoihin. Hän opettaa näyttelijä Hannes Suomista, jonka edesottamuksia ja tanssikykyjä kehuu esimerkiksi Iltalehdessä. Tanssiohjelmia saisi olla enemmänkin, sillä ne tekevät tanssista helpommin lähestyttävän taidemuodon. Aikoinaan televisiosta näytettiin So You Think You Can Dance-kilpailua, jonka suomalaisversio hävisi mielestäni jonkin verran alkuperäiselle formaatille. Olisin mielelläni osallistunut, mutta perustekniikkani on liian rajallista, jotta olisin pärjännyt erilaisissa tyyleissä. Toivottavasti sentään Tanssii tähtien kanssa inspiroi katsojia, sillä ainakin ohjelma osoittaa, että kaikki voivat oppia vakiotansseja, lattareita ja muita kilpalajeja omalla tyylillään.

Tyttö lasipyramidissa

Mielestäni parhaat koreografit luovat rohkeasti jotain uutta. Eivät kenties kokonaan uusia muotitansseja, mutta tuovat yksittäisiin kappaleisiin ja kokonaisiin tanssiteoksiin jotain omaa ja tunnistettavaa, signaturensa. Tullakseen erinomaiseksi koreografiksi ei välttämättä tarvitse olla maailman parhain tanssija, vaikka tekniikka onkin tärkeää. Koreografi ja tanssinopettaja eroavat toisistaan, mutta usein heidän tehtävänsä limittyvät. Juuri musiikkiteatteriproduktiossa tällainen olisi erityisen hedelmällinen työ, sillä jo roolituksissa olisi mahdollista vaikuttaa, keille esiintyjille osoitetaan tanssirooleja. Muistan ikuisesti vuonna 1997 näkemäni Pohjois-Helsingin bändikoulun Pois alta!-musikaalin, jossa tyttö tanssi lasisessa pyramidissa. Mietin joskus, mitä sille tytölle nyt kuuluu. Tuliko hänestä tanssija, tai ainakin oman elämänsä tähti? Ainakin toivon niin.

Tanssiminen on todella tärkeä osa elämääni.

Tajusin sen kaikkein selkeimmin silloin, kun jouduin hetkeksi luopumaan harrastuksestani. Päästyäni taas jaloilleni olen lisännyt tanssimiseni määrää ainakin kuukausitasolla ja ottanut entistä määrätietoisemman asenteen tanssimisen suhteen. Hyvä terveys ja liikuntakyky eivät ole itsestäänselvyyksiä, mutta se unohtuu helposti. Aika todellakin on rajallista, joten unelmia täytyy tavoitella sinnikkäästi. Se vaatii panostamista ja valintojen tekemistä, mutta palkitsee ponnistelut. Ainakin niin minun on uskottava, koska muuten tuntisin tekeväni asioita turhaan. Toisaalta ei koskaan ole turhaa tehdä sellaista, mistä nauttii. Tavallaan vanha sanonta matkan tärkeydestä lopputulokseen verrattuna pitää kyllä täysin kutinsa. Samalla tavalla kuin tanssimiseen tarvitaan jonkin verran rohkeutta näkyä, blogin kirjoittamiseen tarvitaan rohkeutta paljastaa jotain itsestään. Tanssimisessa voi kehittyä vain harjoituksen kautta, samaa pätee myös blogin kirjoittamiseen. Kumpikin ilmaisumuoto on todella hauskaa, eikä elämässä minun nähdäkseni voi koskaan olla liikaa hauskuutta!

Mistä tanssi syntyy

Haluan kertoa tanssimisesta, koska musiikissa ja liikkeessä on mielettömästi potentiaalista energiaa. Musiikin kuunteleminen ja tekeminen vaikuttavat neurologiseen toimintaan ja kognitiivisiin kykyihin. Musiikki vaikuttaa mielialoihin, sillä on parantavia kykyjä, ja se todellakin liikuttaa. Liikkuminen on ihmiselle luontaista, mutta jarruttelemme järkisyistä. Musiikkiin eläytyminen tempaisee meidät silti mukaan, edes naputtelemaan jalalla tahtia. Mistä tanssi syntyy? Tarvitseeko tanssi musiikkia? Ainakin rytmiä, jos on tarkoitus ajoittaa ilmaisu rytmiin. Kuurouskaan ei estä ihmistä tanssimasta, sillä rytmin pystyy tuntemaan, vaikka sitä ei kuulisikaan. Implantin avulla kuulon alentuma ei välttämättä vaikuta tanssimiseen lainkaan. Itse asiassa tähän aiheeseen liittyy kiintoisa uutinen, jossa kerrottiin mainoksessa esiintyneestä tanssijasta, Simone Botha Welgemoedista. Hänen käyttämänsä kuuloimplantti oli retusoitu pois mainoskuvista. Welgemoed kritisoi asiaa ja herätti keskustelun kauneusihanteista. Minkälaisen tanssiteoksen tästä saisikaan aikaan? Esittävänä taiteena tanssi on todella vaativaa, sillä esitykseen ei riitä pelkkä askelkuvioista yhdistelty liikkeiden sarja. Tarvitaan ilmeikkyyttä ja kykyä ilmaista kehonkielellä jotain konkreettista ilman sanoja. Tehdä pantomiimia musiikin tahdissa ja tulla ymmärretyksi oikein. Siinä minulla olisi varmasti aina parannettavaa, vaikka tekniikkani olisikin täydellistä. Eikä sellaista olekaan kuin sataprosenttisesti täydellinen, missään asiassa.

Voiko tanssia, vaikkei liiku?

Ilman kuuloa voi tanssia, mutta voiko tanssia ilman jalkoja? Helposti tanssiminen mielletään kahdella jalalla tapahtuvaksi, mutta olisinko esimerkiksi itse lopettanut tanssimisen, jos olisin menettänyt jalkojeni liikuntakyvyn? Vaikka omalla kohdallani tutustuminen esimerkiksi japanilaiseen parapara-klubitanssiin kävi tavallaan eräänlaisen sarkastisen vitsin kautta, käsillä suoritettava koreografia voi todellakin täyttää tanssin kriteerit. Voivathan ihmiset tanssia myös pyörätuoleissaan, joten tanssin ilo ei onneksi määräydy vain jalkatyöskentelyn mukaan.

Löydä oma tanssisi

Tässä blogissa on asiaa enimmäkseen siitä, kuinka tanssi vaikuttaa minuun ja miten itse koen erilaiset tanssityylit. Haluaisin kannustaa muitakin löytämään oman tyylinsä. Tanssiminen on pohjimmiltaan niin helppoa, että jokainen osaa tanssia omalla tavallaan, vaikkei kaikista olekaan parkettien terävimmiksi partaveitsiksi. Kaikista ei ole ammattilaisiksi, ei ehkä minustakaan, vaikka harjoittelen lähes päivittäin. Tanssilla riittää funktioita. Se on eräs miellyttävimmistä liikuntamuodoista, tuottaa mielihyvää ja lähentää ihmisiä. Maailma, jossa tanssiminen olisi kielletty, olisi suoranainen vankila. Olemme onnekkaita, kun meillä on vapaus tanssia!

Paraparasta tulevat mieleen parapähkinät, paranoidisuus, paralympialaiset, jopa arapapukaijat, mutta tuskin ensimmäiseksi japanilainen, vogueta muistuttava tanssi, jonka tärkeimpänä elementtinä ovat käsillä tehdyt, tarkoin määrätyt liikkeet. Vaikka rakastan tanssimista, en ole itsekään selvillä kaikista suuntauksista ja muotijutuista. Tosin paraparaa on huidottu japanilaisilla tanssiklubeilla 1980-luvulta saakka, joten se ei todellakaan ole ollut uusinta uutta rantautuessaan Suomeen. Paraparaa on tituleerattu leikkimielisesti jopa sääennustustanssiksi. Voisi sanoa, että minulle parapara tuli tutummaksi sattumalta, vaikka kyseessä ei ehkä ollutkaan kirjaimellisesti sattuma. Sattumus ehkä, aika onneton sellainen.

Törmäys katkaisi tanssitreenit

Onnettomuus tapahtui kotikadullani. Oli pimeää, mutta minulla oli heijastin. Katsoin ympärilleni ennen kuin tein päätöksen kadun ylittämisestä kotitaloni kohdalla. Kymmenisen metrin päässä seisoi tyhjäkäynnissä oleva auto. Tulkitsin tämän niin, että voin huoletta kipaista kadun yli, vaikka siinä kohdassa ei ole suojatietä. Jos kiertäisin aina suojatien kautta, kertyisi ylimääräistä kotimatkaa kilometrittäin vuodessa. Uskoin siis ehtiväni yli ajoissa, mutta juuri kun lähdin liikkeelle, myös autoilija päätti kaasuttaa.

Olisin voinut ehtiä pois alta, ellei mukanani olisi kulkenut silloisen seurustelukumppanini alaikäinen lapsi, jonka olin käynyt hakemassa hoidosta, koska hänen vanhempansa teki tuona iltana myöhempää työvuoroa. Kun auto lähtikin liikkeelle, hämmennyin ja hätäännyin. En enää tiennyt, oliko pikkuinen takanani vai edessäni, koska en ollut ottanut häntä kädestä kiinni. Lapsi ehti juosta jalkakäytävälle, mutta minuun auto törmäsi. Jälkeenpäin kuulin, että kuljettaja oli ollut pysähdyksissä jäätyään katsomaan jotain kadun varteen parkkeerattua autoa ja lähtenyt ajamaan siinä luulossa, ettei kukaan jalankulkija kävele täällä kaduilla. Olisin voinut toimia toisin, mutta mekin olimme tulossa autolta, jonka jätin kadun varteen, koska minulla ei ole taloyhtiön autopaikkaa, enkä miellä, että pitäisi kulkea kymmeniä metrejä kotinsa ohi vain suojatien vuoksi. Autoilijakin olisi voinut ja hänen olisi pitänytkin toimia toisin – katsoa ajosuuntaan ennen kuin alkoi kaasuttaa. Joka tapauksessa törmäsimme toisiimme ja siitä rytäkästä auto selvisi vähemmillä kolhuilla kuin minä.

Onnettomuus toi elämääni uuden tanssin

Vaikka kyseessä ei ollutkaan hurjan kova vauhti, enkä lentänyt useita metrejä törmäyksen voimasta, onnistuin silti loukkaantumaan niin, että tanssitreenit saivat unohtua joksikin aikaa. Pahoittelin asiaa sosiaalisessa mediassa, jolloin eräs ystäväni lähetti Facebook-päivitykseni kommenttiosioon parapara-videon linkin. Paraparasta uutisoitiin tuoreena teinivillityksenä. Minulle siitä tulee oikeastaan mieleen jossain määrin rivitanssi, lähinnä tanssijoiden keskinäisen asetelman vuoksi. Minusta ei koskaan tullut varsinaista paraparaajaa, mutta oma viehätyksensä lajissa kyllä on ja sitä on hauskaa soveltaa aivan toisenlaiseen musiikkiin kuin europoppiin, tranceen tai muihin musiikkityyleihin, joiden tahdissa paraparaa tyypillisesti tanssitaan.

Onkin aika hauska yhteensattuma, että myöhemmin pohtiessani, julkaisenko tätä blogia omalla domainilla vai jonkun blogisivuston helmoissa, parapara-osoite sattui olemaan vapaana ja tuntui luontevalta ja kirjaimellisesti osuvalta ottaa tuo domain. Jos joku etsii tietoa paraparasta ja osuu siksi blogiini, on ikävää tuottaa pettymys, mutta onneksi netistä löytyy aiheelle omistettuja sivustoja!